lauantai 9. maaliskuuta 2013

Erään hullun akan tunnustukset

Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen eilen, naistenpäivänä, ties kuinka monta kertaa, mutta joka kerran minuun iski itse-epäily ja vähättely. Eihän minulla ole mitään tärkeää sanottavaa, ei mitään uutta ja mielenkiintoista. Nämä ovat vanhoja totuuksia, kaikki ovat kuulleet nämä jo sata kertaa. Ei ketään kiinnosta.



Nukuin yön yli ja kiukustuin itseeni. Eiköhän meitä naisia vähätellä ihan tarpeeksi ilman että teemme sitä itse! Eihän naisten syrjimiselle tule koskaan loppua, jos emme osaa luottaa itseemme, ottaa paikkaamme ja näyttää, että meidän mielipiteillämmekin on väliä. Tällä en tarkoita sitä, että kaikkien naisten pitäisi muuttua röyhkeiksi katujyriksi tai edetä bisnesmaailman huipulle. Kyse on siitä, että pystyy arvostamaan itseään, ajatuksiaan ja tekemisiään, olipa kyse kuinka pienistä tai suurista asioista tahansa. Ilman sitä mikään ei muutu, ei itsessä eikä maailmassa.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla nainen. Ei ole pakko olla aina kärsivällinen, iloinen ja lempeä. Ei ole pakko aina ymmärtää ja miellyttää muita. Ei ole pakko olla laiha, kaunis, pitkätukkainen. Voi olla vaikea, ärsyttävä ja vihainen. Voi kulkea tukka pystyssä ja ripsivärit levinneenä, olla kiukkuinen ja surullinen. Voi olla joskus suoraan sanottuna aivan vittumainen, ja silti arvokas, kaunis ja ihana ihminen.

Minulla on tässä vielä opettelemista. Että voisi olla luvallista olla joskus ei-niin-miellyttävä, mutta silti arvokas - mikä mullistava ajatus! Luulen, että tämä on ongelma muillekin naisille, sillä monesti miehillä tuntuu olevan suurempi oikeus olla vihainen tai itsepäinen. Jos mies korottaa ääntään, se tarkoittaa että hän on jämäkkä ja puolustaa hänelle tärkeitä asioita. Jos nainen korottaa ääntään, hän on vaikea ja hysteerinen - ellei peräti hullu akka.

No, minä olen kokeillut vaikenemisen ja hymyilemisen tietä. Siitä ei ole seurannut minulle mitään hyvää, vaan pahaa oloa ja entistä suurempaa arvottomuuden tunnetta. Joten mieluummin olen vaikka se hullu akka kuin kynnysmatto.

Kehotan muitakin naisia kokeilemaan täysin vapaata ja sensuroimatonta itseilmaisua. Vastaanottajat eivät siitä välttämättä pidä, mutta lopputulos voi yllättää.

2 kommenttia:

  1. "Että voisi olla luvallista olla joskus ei-niin-miellyttävä, mutta silti arvokas - mikä mullistava ajatus!" Vau. Kiitos, että kirjoitit tän tekstin. On kyl niin totta joka sana! :) Pakko sanoo, että mulle tuli todella hyvä olo tätä lukiessa ja pieni kapinahenkikin nousi! Tapahtuipa mitä tahansa, niin ei enää kynnysmattoilua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä! Kapinahenki on aina kannustettavaa! :)

      Poista